perjantai, 16. toukokuu 2014

73,2

Ei ihan mennyt putkeen eilinen syömisten osalta. Tai meni paremmin, kuin toissapäivänä tai pitkään aikaan muutenkaan, mutta silti! Minun piti olla syömättä eilen, kun se oli vielä helppoa. Tänään oli vain nälkä heti herätessä ja on edelleen. Iltapäivällä poikaystäväni halusi että söisimme maitorahkaa ja mustikoita yhdessä. Yritin vastustella, mutta otin sitten lopulta noin desin mustikoita ja puoli purkkia rahkaa. Miten olisin voinut sanoa ei? Syödään niin harvoin yhdessä ja sekin on yleensä mäkkärin autokaistalla! Kerrankin poikaystäväni halusi syödä jotain terveellisempää enhän mä voinut sitä lytätä. Tekosyitä.  Seuraava ongelma tuli töissä ja siitä voin syyttää ihan vain itseäni. Tuli tilaisuus maistaa aivan ihania kuorrutettuja ranskanperunoita. En tiedä mikä minuun meni. Nappasin vain haarukan ja mussutin menemään muutaman haarukallisen. Ne oli tositositosi hyviä, mutta ei sen arvoisia, koska niistä kerkesi kertyä useampi kalori. Silti söisin niitä vaikka heti lisää!


Mitä teen tämän päivän kanssa? Heti herätessä oli ihan älytön nälkä, eikä se ole muuta kuin voimistunut tässä kirjoitellessani ranskanperunoista! :D Tiedän, että en varmastikkaan jaksa kovin hyvin töissä, jos en syö mitään. Miksi sitten olen ennen jaksanut kymmenenkin tuntia? Eli vaihtoehdot ovat nämä: Olen syömättä, käyn hakemassa kaupasta babyporkkanoita tai tilaan töissä salaatin.

Jos olen syömättä, minulle tulee henkisesti hyvä ja onnistunut olo. Fyysinen jaksaminen onkin sitten toinen juttu. Kävelen reipasta kävelyä suurimman osan työpäivästäni ja aivojenkin täytyy pelata. Olen usein ollut tyhmä töissä ihan vain siksi, koska en ole syönyt mitään.

Jos käyn kaupassa ostamassa esim. babyporkkanoita minun täytyy lähteä aikaisemmin kotoa, jossa on se hankaluus, että poikaystävä täytyy herättää aikaisemmin. Hän oli yön töissä ja lupasin herättää hänet puoli kolmelta, koska hän haluaa viedä minut töihin. Ongelmana on myös se, jos töissä tauolla on joku muukin niin hän ottaa asiaksi kommentoida ruokaani. Aina sitä on liian vähän tai sitten se on liian epäterveellistä. Murrr keskittyisivät vaan omiin ruokiin ja läskeihin!!!

Jos tilaan töistä salaatin tai muuta ruokaa niin olen epäonnistunut. Meidän työpaikalla kaikissa ruoissa on ihan sikana kaloreita! Ja lisäksi työkaverit kyttäävät mitä syön..ja tietenkin kommentoivat! Ne itsekkin tilaa töistä ruokaa eikä niitä kukaan kommentoi..miksi minua kytätään? Pitäisi olla selvää, että en valitse tätä vaihtoehtoa, mutta tällä hetkellä se tuntuu houkuttelevimmalta.


Eiliset liikunnat oli niinkin runsaat, kuin töihin ja kotiin reipas kävely ja töissä sai ekat kaksi tuntia kipittää niin, että hengästyin. Onko sitten syynä paska kunto vai kiire...vai molemmat.


Nyt tekee jo mieli tupakkaa ja suihkuun. Jokatapauksessa tämän päivän tavoitteena on syödä vain korkeintaan yksi kevyt ateria, jos en jaksa muuten olla.


Ainiin ja tänään, kun poikaystäväni tuli kotiin aamulla, oli tosi kiva olla sen kainalossa puoliunessa, kun se selaili tabletilla hereillä ja pussasi ja kiusasi välillä minua. Kirjoitan tämän tänne, koska en kuitenkaan muuten muistaisia tätä kohta.

torstai, 15. toukokuu 2014

73,8

Onko ihan tökeröä, jos laitan aina painoni otsikoksi? Siinähän ajatukseni kuitenkin pyörii ja pitemmällä aikavälillä minun ei tarvitse kuin vilkaista otsikoista paljonko olen milloinkin painanut.

Toissapäivänä sain tarpeekseni siitä pahasta olosta, jonka liika syöminen aiheuttaa. Se olo on ihan kamala, kun ylämahaan sattuu, kun se on niin täynnä. Koko ajan haluaisi röyhtäistä, mutta ei voi koska tulisi vain oksennus. Minähän en siis oksentele, koska sitä tulee aina nenästä ja se sattuu kauan. Joskus saatan oksentaa jos olen syönyt vain esim. suklaata tai muuta makeaa ja nopeasti sulavaa. Ei saa olla paakkuja. Hyiyäk! Mutta yleensä en siis oksenna. Ja seuraavana päivänä ahmimisen jälkeen tuntuu oikeasti, että on jonkin asteen krapulassa. Ei jaksa tehdä mitään, hikoilee helpommin, on morkkis, kehoon on kertynyt nestettä ja kehtaa muka olla nälkä! En halua enää ikinä ahmia. Samaan aikaan haluaisin tehdä sen heti.

Eilen siis oli tällainen "krapulapäivä". Olin illalla päättänyt, että en syö koko päivänä mitään, mutta iltapäivällä kokouksessa iskikin nälkä ja tauolla, niinkuin oisin ollut tekemässä pahempaakin rikosta, nappasin muutaman pähkinän ja kuivattua banaania. Tuntui niinkuin kaikki työkaverit tietäisi, mitä olen tehnyt koko edellisen illan ja miettisivät "ei ole mahdollista taasko tuo syö?". Kokouksessa kuvittelin jo hakevani sen jälkeen pitsan ja syöväni sen salaa yksin. Tiesin, että poikaystäväni ei tulisi kotiin kuin vasta myöhällä. Jostain syystä silti tulin kiltisti kotiin ilman pitsoja. Täälläpä odottikin jääkaapissa jauhelihakastiketta ja rakastamaani perunamuusia ja poikaystäväni soitti ja käski syömään sitä. Noh laitoin kunnolla kastiketta mikroon ja muusin paistinpannulle. Jostain syystä sydämeni hakkasi koko ajan, kun lämmitin ruokaa ja tein salaattia lautaselleni. Syödessäni pokkana katsoin telkkaria ajattelematta ja söin lopulta kaiken. (tietysti kaiken enhän mä ikinä jätä ruokaa lautaselle.) Siinä sitten ihmettelin, kun maha oli taas täynnä, vaikka mitään ei pitänyt syödä. Puoli tuntia ja hain leivän, toisen, kolmannen ja jälkkäriksi vielä paljon mustikoita ja purkki maitorahkaa! Poikaystäväni tuli kotiin ja olin taas pahantuulinen, koska halusin vain oksentaa ja olla yksin. Oon huono tyttöystäväkin tämän takia!

Ainoa liikunta, mitä eilen tein oli kävely kokoukseen ja takaisin (n. 1km suuntaansa). Ja illalla, maha täynnä sohvalla maatessani, jännitin vatsalihaksiani niin kauan, kuin pystyin. Mitä liikuntaa se muka oli? :D

Voi tahtoisin kirjottaa vielä vaikka kuinka pitkästi, mutta aika ei riitä! Tämän päivän tavoite on, että en syö mitään, vaikka salaa tahtoisinkin syödä. Huomenna ehkä voin syödä, niinkuin normaalit ihmiset.(mitä se sitten tarkoittaneekaan)

torstai, 15. toukokuu 2014

Aikomukseni.

Hienoa, että ensimmäinen kirjoitus ikinä (oli hieno ja pitkä), meni siinä kun Ipad sekosi. Minä en yleensä saa tehdä mitään ilman, että sen joutuu jossain vaiheessa tekemään taas alusta. Tekisi mieli vaan kirota taas ja mennä pois ja olla pahalla päällä! Mutta senhän takia mä tein tämän blogin, että saan kirjoittaa tänne ajatukseni ilman, että vaivaan muita.

Aion joka kerta kertoa tänne:

Painoni

Mitä söin edellisenä päivänä

Liikunnat (yleensä ei mitään)

Fiiliksiä vähän kaikesta.

 

keskiviikko, 14. toukokuu 2014

Moikka maailma!

Onnittelut uudesta blogistasi!

Tämä on esimerkkiartikkeli. Uutta sisältöä voit luoda blogin hallinnan kautta. Voit poistaa tämän artikkelin artikkeliarkiston kautta.