Onko ihan tökeröä, jos laitan aina painoni otsikoksi? Siinähän ajatukseni kuitenkin pyörii ja pitemmällä aikavälillä minun ei tarvitse kuin vilkaista otsikoista paljonko olen milloinkin painanut.

Toissapäivänä sain tarpeekseni siitä pahasta olosta, jonka liika syöminen aiheuttaa. Se olo on ihan kamala, kun ylämahaan sattuu, kun se on niin täynnä. Koko ajan haluaisi röyhtäistä, mutta ei voi koska tulisi vain oksennus. Minähän en siis oksentele, koska sitä tulee aina nenästä ja se sattuu kauan. Joskus saatan oksentaa jos olen syönyt vain esim. suklaata tai muuta makeaa ja nopeasti sulavaa. Ei saa olla paakkuja. Hyiyäk! Mutta yleensä en siis oksenna. Ja seuraavana päivänä ahmimisen jälkeen tuntuu oikeasti, että on jonkin asteen krapulassa. Ei jaksa tehdä mitään, hikoilee helpommin, on morkkis, kehoon on kertynyt nestettä ja kehtaa muka olla nälkä! En halua enää ikinä ahmia. Samaan aikaan haluaisin tehdä sen heti.

Eilen siis oli tällainen "krapulapäivä". Olin illalla päättänyt, että en syö koko päivänä mitään, mutta iltapäivällä kokouksessa iskikin nälkä ja tauolla, niinkuin oisin ollut tekemässä pahempaakin rikosta, nappasin muutaman pähkinän ja kuivattua banaania. Tuntui niinkuin kaikki työkaverit tietäisi, mitä olen tehnyt koko edellisen illan ja miettisivät "ei ole mahdollista taasko tuo syö?". Kokouksessa kuvittelin jo hakevani sen jälkeen pitsan ja syöväni sen salaa yksin. Tiesin, että poikaystäväni ei tulisi kotiin kuin vasta myöhällä. Jostain syystä silti tulin kiltisti kotiin ilman pitsoja. Täälläpä odottikin jääkaapissa jauhelihakastiketta ja rakastamaani perunamuusia ja poikaystäväni soitti ja käski syömään sitä. Noh laitoin kunnolla kastiketta mikroon ja muusin paistinpannulle. Jostain syystä sydämeni hakkasi koko ajan, kun lämmitin ruokaa ja tein salaattia lautaselleni. Syödessäni pokkana katsoin telkkaria ajattelematta ja söin lopulta kaiken. (tietysti kaiken enhän mä ikinä jätä ruokaa lautaselle.) Siinä sitten ihmettelin, kun maha oli taas täynnä, vaikka mitään ei pitänyt syödä. Puoli tuntia ja hain leivän, toisen, kolmannen ja jälkkäriksi vielä paljon mustikoita ja purkki maitorahkaa! Poikaystäväni tuli kotiin ja olin taas pahantuulinen, koska halusin vain oksentaa ja olla yksin. Oon huono tyttöystäväkin tämän takia!

Ainoa liikunta, mitä eilen tein oli kävely kokoukseen ja takaisin (n. 1km suuntaansa). Ja illalla, maha täynnä sohvalla maatessani, jännitin vatsalihaksiani niin kauan, kuin pystyin. Mitä liikuntaa se muka oli? :D

Voi tahtoisin kirjottaa vielä vaikka kuinka pitkästi, mutta aika ei riitä! Tämän päivän tavoite on, että en syö mitään, vaikka salaa tahtoisinkin syödä. Huomenna ehkä voin syödä, niinkuin normaalit ihmiset.(mitä se sitten tarkoittaneekaan)